Maatuskat tunikassa

Kaapissa kauan marinoitunut mekkokangas muuttuikin paidaksi.

Alkuperäinen idea oli ommella Pienemmälle neidille maatuska-mekko, 

mutta kun kankaaseen vihdoin rohkenin tarttua,

tulikin siitä Isommalle neidille tunika.
Ja ihan tarkoituksella ja harkitusti.

Tai neiti kyllä toivoi mekkoa, mihin kangas ei olisi riittänyt.

Peplum-tunika sai hyväksynnän, kun "siinä on kuitenkin tää helma".

 

Ja nyt viimeisen parin viikon perusteella sanoisin, 

että tästä taisi tulla yksi lempivaatteista

 

 

Tunikan tein OB 1/15 Peplum jerseytunikan kaavalla, koossa 122.
Milloin mun vauvasta tuli näin iso?!

Kirsikkabody

Pikkuisen bodyn surauttaa ihan parissa hetkessä! Varmasti! Jos koneet toimii!

Tällä kertaa bodyn surautteluun meni useampi tunti, ja jokainen sauma on ommeltu vähintään kahdesti. Usko meinasi loppua useaan otteeseen,
mutta valmista tuli!

Kankaat on Noshin ihanan pehmeää ja kevyttä puuvilla jerseytä. 

Etu- ja takakappaleet ja hihat on tehty erivärisistä Kirsikoista. 

Kaikkea löytyi vain pieni pala.

Parasta pienille ihmisille ompelussa on se, 

että ne ihanimmat kankaat, joista on enää pieniä paloja jäljellä, 

saa vihdoin käyttöön!

 Kaava on muokattu Kisulista OB 6/12 ja on kokoa 56.

Lisäsin kainaloon neppilistan (ekaa kertaa ikinä!) 

ja taiteilin kääntöhihat, jotta pieni ei raapisi naamaansa verille.

Jospa pääsisin lähipäivinä nuuskuttamaan Pikkuihmettä 

ja viemään bodyn uudelle omistajalleen!

Rakkaudesta Noshiin

 Tietokone alkaa toimimaan omituisesti ja pitämään ääntä, joka ei mielestäni ole normaalia.
Tästä inspiroituneena olen myllännyt kaikki koneen kuvat läpi,
tehnyt 2,5 vuoden kuvista tilauksen ja napannut käsityökuvat jemmaan.
Nyt pitäisi vaan iskeä kuvat blogiin ja kertoa niistä jotain.

Noshin kankaat. Rakastan.

Tällä kertaa isänpäiväksi valmistui tytöille tunikat 

ja leggarit ja pojalle paita.

Isomman neidin tunika on ehkä ennemmin mekko.
Mistään ei löytynyt sopivaa kaavaa, joten muokkasin jostain
t-paidasta vähän pidemmän, ehkä liikaakin ja lopulta lyhensin helman järkevämmän pituiseksi.

Leggarit on ommeltu OB:n 6/12 Ropina -kaavalla koossa 122.
Koin monta onnistumisen kokemusta, mm. saamalla ompelukoneen napinläpi-ohjelman vihdoin toimimaan halutulla tavalla (kyllä, vika oli käyttäjässä, ei koneessa.)
Jaa, että mihinkä tein napinläven? Tahdoin saada vyötärön kuminauhan siististi leggareihin ja mahdollistaa myös kumpparin löysäämisen, kirisstämisen ja vaihtamisen.

Pikkuherra sai "Lopohiili"-paidan. 

Kaavan useaan kertaan hyväksi havaittu lempparikaava OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Resoriksi valikoitui joku 30 vuotta äitin kangasjemmassa marinoitunut juuri sopivan värinen, mutta valitettavasti elastisuutensa ekassa pesussa menettänyt yksilö.
Luonnollisesti resori meni myöhemmin vaihtoon!

Pienempi neiti sai Ropina-leggareiden kaveriksi Maxi Dot -tunikan (OB 1/14) koossa 104.

Yhden koon suurempi tunika olisi ollut parempi, 

mutta kun nämä lapset kasvaa ihan äkisti ja salaa seuraavaan kokoon!

Tunikasta ja housuista tuli lempparivaattet, ja niitä pidettiin koko loppuvuosi niin usein, kuin suinkin oli mahdollista. Leggarit on edelleen aktiivisessa käytössä, mutta tunika on auttamattomasti liian lyhyt hihoista. Viitsisinkö ommella resorista vähän jatkoa..?